Lääketieteen lisensiaatti Tuomas Tenkanen selvitti suomalaisten nuorten miesten lihavuutta, kestävyys- ja lihaskuntoa sekä mielenterveyden häiriöitä Puolustusvoimien keräämän kattavan datan avulla. Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto
Nuorten miesten kestävyys- ja lihaskunnon sekä mielenterveyden häiriöiden välillä on yhteys, selviää Tampereen yliopiston uudesta tutkimuksesta. Tutkimuksessa havaittiin myös, että nuorten miesten ylipaino ja vyötärölihavuus yleistyivät koronapandemian aikana eivätkä ole palautuneet pandemiaa edeltäneelle tasolle.
Lääketieteen lisensiaatti Tuomas Tenkanen tutki väitöskirjassaan suomalaisten nuorten miesten lihavuutta, kestävyys- ja lihaskuntoa sekä mielenterveyden häiriöitä. Lisäksi hän tarkasteli varusmiespalveluksen vaikutuksia kestävyyskuntoon ja vyötärölihavuuteen. Tutkimuksessa hyödynnettiin Puolustusvoimien keräämää dataa nuorten miesten fyysisestä kunnosta, kehon mittauksista ja mielenterveyden häiriöiden diagnooseista palvelusaikana. Laaja aineisto kattoi yli kaksi kolmasosaa nuorten miesten ikäluokasta lähes kahden vuosikymmenen ajalta.
Tutkimuksessa havaittiin, että mielenterveyden häiriöiden vuoksi varusmiespalveluksen keskeyttäneillä oli heikompi kestävyys- ja lihaskunto kuin palveluksen loppuun suorittaneilla. Cooperin testissä ero ryhmien välillä oli keskimäärin noin 170 metriä.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että nuorten miesten ylipaino ja vyötärölihavuus lisääntyivät koronapandemian aikana. Vuonna 2021 nuorten miesten paino oli keskimäärin 0,7 kilogrammaa suurempi ja vyötärönympärys keskimäärin 0,4 senttimetriä suurempi kuin ennen pandemiaa. Vyötäröylipainoisten osuus kasvoi 1,7 prosenttiyksikköä ja vyötärölihavien 0,7 prosenttiyksikköä. Vyötäröylipainoisella vyötärönympärys on 90–99 cm, vyötärölihavalla vähintään 100 cm.
Tutkimuksessa puhutaan keskiarvoista, eli tulos ei tarkoita, että jokainen vuonna 2021 varusmiespalveluksen aloittanut olisi ollut 700 grammaa painavampi verrattuna aiemmin palvelukseen astuneisiin. Sen sijaan tutkimuksessa havaittiin, että yhä useampi nuori mies oli vyötärönympäryksen perusteella ylipainoinen tai lihava. Tämä näkyy keskiarvon nousuna.
”Yksittäisen ihmisen kohdalla 0,7 kilogramman painonnousu tai 0,4 senttimetrin kasvu vyötärönympäryksessä ei välttämättä näy terveydessä välittömästi. Tässä pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on yli 200 000 nuorta miestä käsittävä väestötason aineisto ja keskimääräinen muutos. Kun kokonaisen ikäluokan painojakauma siirtyy ylöspäin, muutoksen kansanterveydellinen merkitys voi olla huomattavasti suurempi kuin pelkästä keskiarvosta voisi päätellä”, Tenkanen kertoo.
Varusmiespalveluksen aikana kunto parani
Tutkimuksen mukaan varusmiespalvelus itsessään on tehokas interventio. Palveluksen aikana keskimääräinen vyötärönympärys pieneni kaksi senttiä ja Cooperin testin tulos parani keskimäärin 60 metriä. Eniten hyötyivät kaikkein huonokuntoisimmat ja ylipainoisimmat nuoret miehet. Heillä Cooper-tulos saattoi parantua jopa 300 metriä ja vyötärönympärys pienentyä lähes kahdeksan senttiä.
Fyysinen aktiivisuus on osa tavallista päivää varusmiespalveluksessa, eikä se jää yksilön oman motivaation varaan. Tenkasen mielestä samanlaista periaatetta voitaisiin hyödyntää myös kouluissa ja työpaikoilla.
”Kouluissa voisi esimerkiksi katkaista pitkiä paikallaanolojaksoja, lisätä arkiliikuntaa ja liikunnallisia välitunteja sekä tehdä aktiivinen koulumatkaliikkuminen mahdollisimman helpoksi. Esimerkiksi koulukyyti voisi mahdollisuuksien mukaan jättää oppilaat hieman kauemmas koulun ovelta ja lasten liikunnallinen harrastetoiminta voitaisiin sisällyttää koulupäivän yhteyteen”, Tenkanen sanoo.
Työpaikoilla voitaisiin vähentää yhtäjaksoista paikallaan oloa, suosia kävelypalavereita sekä mahdollistaa liikunnan harrastaminen työpäivän yhteydessä. Lisäksi työnantajat voisivat tukea kävelyä ja pyöräilyä työmatkoilla.
Tenkanen muistuttaa, että huomiota kannattaa kiinnittää myös ruokaympäristöön. Kouluissa ja työpaikoilla pitäisi olla saatavilla terveellisiä vaihtoehtoja ja niiden hintojen pitäisi olla kilpailukykyisiä.
”Ajatuksena on siis siirtää vastuuta hieman yksilöltä myös ympäristölle: yhteiskunnassa voisi tehdä sellaisia ratkaisuja, joiden seurauksena terveellinen valinta olisi arjessa helppo ja mielellään lähes automaattinen valinta”, Tenkanen tiivistää.
Lääketieteen lisensiaatti Tuomas Tenkanen väittelee aiheesta Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 25. syyskuuta.
