Yrittäjyys on vähän kuin vuoristorata, johon ostat lipun tietämättä, onko vaunuissa turvavyöt vai pelkkä usko siihen, että elämä kantaa. Kun muut nauttivat hattarasta ja kahvista turvallisesti huvipuiston penkillä, yrittäjä hyppää kyytiin, vetää syvään henkeä ja huutaa: ”Menköön sitten!” – ja samalla toivoo, ettei vaunuissa lue Made in Neuvostoliitto.
Riskit? Nehän ovat yrittäjän leipää. Tavallinen ihminen miettii, kannattaako vaihtaa vakuutusyhtiötä, jotta säästää kolme euroa vuodessa. Yrittäjä miettii, kannattaako ostaa uusi kahvinkeitin vai maksaa sillä rahalla sähkölasku. Ja silti kahvinkeitin ostetaan – koska ilman kahvia ei synny liikeideoita. Toimisto voi olla kylmä, mutta kuppi kuumaa tekee siitä heti ”luovan työympäristön”.
Yrittäjän riskinsietokyky muistuttaa lasten uskoa joulupukkiin. Vaikka kaikki faktat osoittavat, ettei homma voi toimia, yrittäjä hymyilee ja vakuuttaa, että kyllä se tästä. Kassavirta on aina ”ihan kohta” plussalla ja isot asiakkaat ”melkein jo tulossa”. Aina tunnutaan olevan samanaikaisesti sekä läpimurron kynnyksellä että perikadon partaalla. Jos optimismista maksettaisiin veroa, valtio eläisi yrittäjien sinnikkyydellä.
Kysyttäessä miksi riskit eivät pelota, vastaus on yksinkertainen: pelko ei tuo yhtään asiakasta, eikä se maksa vuokraa. Se korkeintaan pitää hereillä yöllä – mutta samaan tarkoitukseen sopii myös kofeiini. Ja toisaalta jokainen epäonnistuminen muuttuu nopeasti anekdootiksi, joka piristää muita. ”Muistatko sen kerran kun laitettiin kaikki säästöt siihen sovellukseen, jota ei kukaan ladannut?” – ”Joo, mutta ainakin saatiin hieno logo!”
Toki yrittäjä välillä miettii, olisiko helpompaa palata palkkatöihin. Mutta sitten hän muistaa, että siellä joku muu päättää, minkä värinen kahvinkeitin ostetaan, moneltako toimistolla pitää aamulla olla kravatti ojossa ja milloin lomalle saa lähteä. Yrittäjälle vapaus päättää itse, kuinka monta kertaa päivässä voi juoda kahvia ja milloin ottaa tappiollinen riski, on arvokkaampaa kuin mikään kuukausipalkka.
Ja onhan yrittämisessä aina se pieni glamour. Kun kertoo olevansa yrittäjä, ihmiset nyökkäilevät kunnioittavasti – kunnes paljastuu, että firma on yhden miehen verkkokauppa, jossa myydään villasukille suunniteltuja suojapusseja. Mutta yrittäjä ei häpeä. Hän tietää, että ilman omituisia ideoita ei synny myöskään menestyksiä. Jokainen keksintö, joka on muuttanut maailmaa, on aluksi kuulostanut vähintään yhtä hölmöltä.
Lopulta yrittäminen on enemmän asenne- kuin talouslaji. Jos uskoo omaan juttuunsa, niin velkakin tuntuu sijoitukselta ja epäonnistuminen koulutukselta. Ja kun katsoo peiliin ja miettii, miksi tätä tekee, vastaus kuuluu: ”Koska tänään voi olla se päivä, jolloin kaikki loksahtaa kohdalleen.”
Riskit eivät siis pelota. Nehän pitävät vain huolen siitä, ettei elämä käy tylsäksi. Ja jos joskus käy, yrittäjä keksii varmasti tavan ottaa uuden riskin – vaikka sähköpotkulautojen talvirenkaiden vuokrauspalvelun perustamisen sivubisnekseksi.
