Onko armo unohtunut?

Nykyään kuulee usein kehotuksen olla armollinen itselleen tai toteamuksen, että joku on
oppinut olemaan itselleen armollinen. Ensisijaisesti monet pitävätkin armoa ja armollisuutta
vaativuuden vastakohtana. Ihmisen armollisuus rajoittuu usein myötätunnon osoittamiseksi
toista ihmistä tai itseä kohtaan, mutta millaista on Jumalan armo?

Jokainen ihminen nauttii Jumalan armollisuudesta joka päivä. Jotkut ovat Jumalan yleisestä
armosta tietoisia ja toiset saavat sitä osakseen sen kummemmin sitä miettimättä. Jo se, että
yön jälkeen koittaa jälleen uusi aamu on Jumalan hyvyyttä ja armoa:

…Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille
kuin jumalattomille (Matt. 5:45).

Et voi tehdä mitään, että Jumala rakastaisi sinua enemmän tai mitään, että Jumala rakastaisi
sinua vähemmän. Myöskään Jumalan armoa ei kukaan voi ansaita teoillaan.
Raamatun ilmoittama Jumala on täydellisen hyvä ja rakastava mutta samaan aikaan
täydellisen oikeudenmukainen. Tällaista Jumalan kokonaisvaltaista täydellisyyttä on ihmisen
vaikea ymmärtää.

Kun puhutaan Jumalan armosta, keskusteluun nousee väistämättä myös kysymys synnistä.
Siinä missä armo typistyy myötätunnon eleeksi, synnistä maalaillaan kuvaa kiehtovana ja
voimaannuttavana asiana. Todellisuudessa synti orjuuttaa ihmisen aina tavalla tai toisella.
Synti kietoutuu meihin omien tekojemme kautta kun toimimme väärin Jumalaa ja toisiamme
kohtaan. Synti vaikuttaa elämäämme myös toisten ihmisten pahojen tekojen ja laiminlyöntien
kautta. Monesti janoamme, että oikeus tapahtuisi. Minun on kuitenkin myönnettävä, että
omat arvioni toisten teoista perustuvat usein hyvinkin pinnallisiin tietoihin enkä aina haluaisi
arvioida omiakaan toimiani täysin puolueettomasti.

Jumalan käsitys oikeasta ja väärästä on ehdoton ja muuttumaton – harmaata aluetta ei ole.
Lisäksi Jumalan arvio ihmisestä on läpivalaiseva. Hän näkee omiemme ja toisten ihmisten
tekojen vaikutukset yli sukupolvienkin ja tunnistaa myös itseltämme piilossa olevat
vaikuttimet. Jumala näkee ihmisen sydämen. Jumalalla ei myöskään ole synnille asteikkoa;
suuremmat synnit ja pienemmät synnit. Se asettaa ihmiset kaikki samalle viivalle;

…sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta. (Room. 3:23)

Me ihmiset kyllä kamppailemme synnin kanssa, mutta Raamatun Jumalalle synti ei
kuitenkaan ole ongelma, nimittäin Jeesuksessa Jumala itse tuli ihmiseksi ja maksoi hinnan
synneistämme meidän puolestamme kuolemalla ristillä. Synnin ja kuoleman valta on jo
voitettu!

Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on
rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi (1. Joh. 4:10).

Jumalan pelastava armo voi vapauttaa ihmisen syyllisyydestä, häpeästä ja synnin
orjuudesta todelliseen iloon ja vapauteen – sellaiseen mikä ei ole riippuvainen edes
ympärillä vallitsevista olosuhteista.

Tänäänkin me saamme kääntyä Jumalan puoleen ja uskoa, että Jeesuksen sovitustyö
riittää.

Toivotan sinulle hyvää alkanutta armon vuotta 2026!
Kaisa Nakari, Tampereen Vapaakirkkoseurakunnan diakoniatyön harjoittelija