Maailman myllerryksessä on helppo hukkua tietotulvaan. Kun jokainen brändi tuottaa sisältöä 24/7, yritykset puhuvat tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Juuri siksi harvemmat tulevat kuulluksi. Joka puolelta pomppii silmiin uutta sisältöä, kun sosiaalinen media, automaatio ja tekoäly ovat tehneet viestinnästä jatkuvaa taustahälyä. Tämä ei ole kuitenkaan poistanut meistä sitä perustunnetta, että kaipaamme yhteyksiä. Ja yhteydet eivät synny keskinkertaisilla automaattiviesteillä, täydellisillä mainoslauseilla tai sisältökoukuilla. Ne syntyvät aidolla ihmisten tekemisellä, tarinoilla, unelmilla, innolla, pettymyksillä ja intohimolla. Ja loppujen lopuksi, onko yrityksissä mitään, jos niissä ei ole ihmisiä?
Aitous ei koskaan mene pois muodista
Ihminen tunnistaa aitouden vaistonvaraisesti, vähän kuin epävarmuuden tai teeskennellyn hymyn. Siksi viestintä, joka perustuu aitouteen, ei vanhene, vaikka kanavat, tyylit ja algoritmit muuttuvat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki kerrotaan tai että virheet romantisoidaan, vaan sitä, että sanoma vastaa tekoja. Kun sanat ja teot toistuvat johdonmukaisesti, aitoudesta tulee yrityksen tärkein pääoma. Sen huomaa esimerkiksi silloin, kun yritys uskaltaa kertoa myös keskeneräisyydestään. ”Hei, nyt käsi ylös virheen merkiksi” on paljon parempi kuin inttäminen, miten halusikin ajaa puuta päin. Tai se, miten puhisee turvatyynyn takaa: ”En minä ollut ratissa.”
Aitous on paitsi tarttuvaa, myös erottuvaa. Vilpitön olemus vetää puoleensa, ja kaikki haluavat työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat omia itsejään. Silloin ei kaivata turhia rooleja väliin. Teeskentely etäännyttää, kun taas aidot kohtaamiset jäävät mieleen. Tämä herättää tärkeitä kysymyksiä: millaisten ihmisten kanssa teemme töitä tulevaisuudessa? Minkä varaan yritykset rakentavat omaa viestintäänsä?
Ammatillisuus ei tarkoita persoonattomuutta
Ammatillisuus on pitkään tuottanut sivutuotteena etäisyyttä ja varovaisuutta. Kun tarpeeksi varotaan sanomaa, ei todellisuudessa sanota oikein mitään. Lopputulos on kuin haalea kylpy: ei sinne oikein huvita jäädä. Siksi ammatillisuus voi olla lämmintä, rehellistä ja persoonallista. Se on uskallusta näyttää omaa ajattelua ja oma ääntä.
Viestinnästä tulee elotonta, kun sitä katsotaan ainoastaan riskienhallinnan läpi. Jäljelle jää vain turvallisia lauseita, joita kukaan ei muista. Jos vaikka mietit tätä päivää: mitä sinulle on oikeasti jäänyt mieleen kaiken sisällön keskellä? Tietenkään ei tarvitse tai kannata esittää jotain, mitä ei ole. Mutta huolimatta siitä, millainen on, oma viestintä voi olla kiinnostavaa.
Tarinoiden maailma kaipaa uteliaan kertojan
Inhimillinen viestintä alkaa kuuntelemisesta, ja tässä polttoaineena toimii uteliaisuus. Utelias kertoja ei tyydy esittämään valmista totuutta, vaan kysyy, miksi asiat ovat niin kuin ovat. Ja meistä ihan jokaisesta saa kysymällä huomattavasti enemmän irti. Kun kirjoittaja on vilpittömästi kiinnostunut ihmisistä, tapahtumista ja yksityiskohdista, se myös välittyy lukijalle.
Näiden ajatusten varaan myös oma työni rakentuu. Siksi perustin Timon Sanastudion. Se on paikka, jossa tarinankerronta ja kielen ammattitaito kohtaavat aidon kiinnostuksen ihmisiin ja ilmiöihin. Kun yritys uskaltaa viestiä inhimillisesti, sen sisältö puhuttelee, työnantajamielikuva vahvistuu ja asiakkaat kokevat sen lähestyttäväksi. Ja juuri siksi inhimillisyys on yritysten supervoima.
