Elinvoimakeskuksen mukaan järvien vedenpinnat ovat tänä keväänä tavanomaista selvästi alempana Suomen länsiosissa, ja tilanne saattaa jatkua myös ensi kesänä. Lunta oli viime talvena alle puolet keskimääräisestä lumimäärästä, ja talvikuukausien ja kevättalven sateet jäivät vähäisiksi. Jos loppukevään ja alkukesän sateet jäävät normaalia niukemmiksi, järvien vedenkorkeudet pysyvät todennäköisesti matalina myös kesällä.
Läntisessä Suomessa on satanut joulukuun puolivälistä lähtien yhteensä vain 50–60 millimetriä. Tämä on ennätyksellisen alhainen talvikuukausien sademäärä yli 60-vuotisen seurantahistorian aikana. Kesävedenkorkeuksien saavuttamista haittaa myös aikainen sulamisen ajankohta. Tilanne on samankaltainen suuressa osassa Suomea.
Jos myös kesästä tulee vähäsateinen, järvien vedenpinnat laskevat edelleen ja pienimmät joet voivat jopa kuivua kokonaan. Lisäksi kuivuus voi aiheuttaa kaivojen kuivumista loppukesällä ja syksyllä.
Matalista vedenpinnoista on monenlaista harmia. Veden mataluus voi haitata kalojen lisääntymistä, sillä vedenalaiset kasvillisuusrannat ovat lisääntymisen kannalta tärkeitä alueita monille kalalajeille. Lisäksi veden vähyys heikentää vesien tilaa varsinkin pienissä vesistöissä, kun veden vaihtuvuus on vähäistä. Matalat järvet ja joet lämpenevät nopeasti selkeällä säällä, mistä voi seurata muun muassa runsaita leväesiintymiä. Syvänteissä hapenpuute voi kehittyä tavanomaista suuremmaksi ja laaja-alaisemmaksi.
Tilanteeseen on reagoitu Pirkanmaalla. Valkeakosken voimalaitoksella on vähennetty veden juoksutusta maalis-huhtikuun vaihteesta alkaen. Lempäälässä Vanajaveden purkukohdassa selvitetään puolestaan ohitusuoman sulkemista kokonaan. Toimet tähtäävät siihen, että järvissä riittäisi paremmin vettä.
