Marianne Ihalainen (vas.) ja Katri Hatanpää kertovat saavansa Kaupin metsästä lisäenergiaa työpäiviin. Kuva: Pirkanmaan hyvinvointialue / Tanja Rämö
Taysin aikuispsykiatrian potilaille järjestetään säännöllisesti metsäretkiä Kaupin lähiluontoon. Metsäryhmät antavat osallistujille mahdollisuuden liikkua luonnossa ja havainnoida ympäristöä kaikilla aisteilla. Luontoretket ovat tuoneet potilaille myönteisiä kokemuksia ja lievittäneet ahdistusta. Samalla ne tarjoavat henkilöstölle uudenlaisen tavan kohdata potilaita sairaalaympäristön ulkopuolella.
Marianne Ihalainen ja Katri Hatanpää ohjaavat metsävierailuja kaksi kertaa kuukaudessa. Idea niihin sai alkunsa viime kesänä järjestetystä Niihaman retkestä, josta osallistujille jäi hyviä muistoja.
”Retkestä jäi niin kiva kokemus ja saimme runsaasti positiivista palautetta! Siitä meille virisi ajatus, että voisiko Kaupin metsää ottaa käyttöön enemmänkin”, Hatanpää sanoo Pirhan tiedotteessa.
Kaupin metsä sijaitsee aivan Tays Keskussairaalan läheisyydessä. Vanha metsä tarjoaa hyvät puitteet ulkoiluun. Metsäryhmien retkillä ei pelkästään kävellä metsässä, vaan myös pysähdytään havainnoimaan luontoa kaikilla aisteilla.
”Vuodenajasta riippuen muun muassa tutkimme kasveja, tunnistamme lintuja ja maistelemme marjoja. Saatamme tehdä pieniä luovia harjoituksiakin, otamme esimerkiksi valokuvia”, Hatanpää kuvailee.
Luonto muuttaa ihmistenvälisen kohtaamisen luonnetta, sillä metsäympäristössä keskustelu etenee luontevammin kuin sisällä pöydän ääressä. Silloin puheenaiheeksi saattaa nousta erilaisia aiheita kuin tavallisesti. Myös yhteinen eväsretki on tärkeä osa kokemusta. Retket kestävät noin kaksi ja puoli tuntia kerrallaan, mikä mahdollistaa kiireettömän kohtaamisen ja mukavan yhdessäolon.
Ryhmien toiminta suunnitellaan huolellisesti ja turvallisuus huomioiden. Ryhmän enimmäiskoko on noin kuusi potilasta, ja mukana on aina hoitajia ja joskus opiskelijoitakin. Retkiä varten on laadittu turvallisuussuunnitelma ja varusteet tarkistetaan ennen lähtöä. Reitit ja tahti valitaan niin, ettei kokemus ole kenellekään osallistujalle liian kuormittava tai raskas.
Tällä hetkellä metsää ei pystytä hyödyntämään talviaikaan, koska kulku sinne on hankala hiihtolatujen vuoksi. Metsäryhmien ohjaajat toivovat, että lähemmäs sairaalaa saataisiin kahvinkeittoon soveltuva taukopaikka ja suojatie turvalliseen tien ylitykseen.
Ryhmistä saatu runsaasti myönteistä palautetta
Ohjaajien mukaan ryhmät ovat olleet tykättyjä. Potilaat ovat kertoneet, että metsässä olo on vähentänyt ahdistusta, kohentanut mielialaa sekä tuonut lisää myönteistä energiaa.
”Retkien lopuksi pysähdymme usein yhdessä hieman reflektoimaan kokemusta. Yleensä kaikki sanovat, että kannatti lähteä, lähden uudestaankin. Ketään ei ainakaan ole kaduttanut, että on lähtenyt mukaan”, ohjaaja Marianne Ihalainen iloitsee.
Hyödyt eivät rajoitu vain potilaisiin, vaan myös henkilökunta kokee ryhmät merkityksellisiksi. Hatanpää ja Ihalainen toteavat, että metsäryhmien ohjaaminen on tuonut omaan työhön lisää iloa, parantanut omaa jaksamista sekä lisännyt työssä viihtyvyyttä.
Psykiatrian metsäryhmien idea on yksinkertainen mutta merkityksellinen: ne tarjoavat mahdollisuuden olla luonnossa yhdessä. Metsä on aivan lähellä, joten siitä voi tulla luonteva osa kuntoutumista, hoitoa ja hyvinvointia.
