Tarzanit irti

Flowpark pistää kävijöiden pelkokertoimen koetukselle yläilmoissa kulkevine kiipeilyratoineen.

Flowparkin puistopäällikkö Hannu Väärälän mukaan seikkailupuisto sopii kaikille ja jopa niille, jotka kärsivät korkeanpaikankammosta. Kuva: Suvi Roselli.

Kiipeilykuume valtaa yhä enemmän alaa Suomessa. Onneksi lääke löytyy läheltä. Sellaista on tarjolla lukuisissa seikkailupuistoissa, joista lähin sijaitsee Varalan urheiluopiston Flowparkissa.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että puiston parasta antia on fyysinen taistelu läpi haastavien kiipeilyratojen. Todellisuudessa Flowpark kysyy kuitenkin ennen kaikkea mielenhallintaa.

­– Kaikki reitit ovat sellaisia, että normaalikuntoinen ihminen pystyy selvittämään ne läpi, mutta erityisesti vaativammilla radoilla täytyy voittaa pelkonsa ja uskaltaa mennä. Täytyy osata rauhoittua ja pystyä miettimään järkevästi, miten reittiä kannattaa kulkea, puistopäällikkö Hannu Väärälä kertoo.

Aikuisten radoista jokainen sisältää 5-10 erilaista ylitettävää osuutta. Edessä on erityisesti tasapainoa vaativia tehtäviä, kuten heiluvia askelmia, mutta myös keinuja ja vaijeriliukuja, joiden kautta siirrytään korkeuksissa tasolta toiselle sekä verkkoja, joita pitkin pitää kiivetä.

– Puistomme erikoisuus on Suomessa ainutlaatuinen noin 50 metriä pitkä Via Ferrata eli rataosuus, jossa siirrytään sivuttain kalliota pitkin, välillä kallionpintaa hyödyntäen ja välillä lankun päällä kulkien.

Uutuutena vapaapudotus

Kiipeilyradat on eroteltu toisistaan värikoodein vaikeusasteen mukaan vihreään, siniseen, punaiseen ja mustaan. Näistä vihreä on helpoin ja musta vaikein. Punainen ja musta rata kulkevat korkeammalla ja vaativat enemmän fysiikkaa ja koko kropan käyttöä kuin vihreä ja sininen rata.

– Esimerkiksi kiivettävä verkko-osuus muodostuu vihreällä radalla isosta yhtenäisestä verkosta, joka pysyy melko hyvin paikallaan, mutta mustalla radalla verkon riekaleista, jotka heiluvat ja antavat paljon enemmän periksi. Muutenkin vaativammilla radoilla osuudet ovat epävarmempia kulkea, Väärälä selittää.

Matalammat reitit kulkevat noin 5-6 metrin korkeudessa ja korkeammat 12 metrissä. Lastenrata kulkee alle metrin korkeudella maasta ja sitä voivat lasten lisäksi kiivetä myös aikuiset.

– Henkilöstä riippuen yhden radan selvittämiseen voi kulua aikaa kymmenestä minuutista 45 minuuttiin. Erityisesti vaikeimmalla mustalla reitillä aikaa kuluu helposti paljon. Reissuun kannattaa varata aikaa kolmisen tuntia. Siinä ajassa ehtii kulkea kolmesta viiteen rataa. Vain hyvin harvat jaksavat kiivetä kaikki radat.

Kiipeilyn fyysisyyttä voi monessa kohdin keventää hyvällä tekniikalla.

– Jos yrittää mennä vain voimalla, niin voimat loppuvat helposti kesken. Ei esimerkiksi kannata roikkua käsien varassa, vaan mieluummin siirtää paino jaloille, Väärälä neuvoo.

Seikkailupuiston suosituimpia osuuksia ovat Via Ferrata sekä liu’ut.

– Kalliokiipeilystä tykätään, koska kallio on tukeva eikä heilu mihinkään. Liu’ut taas ovat helppoja, koska niissä ei tarvitse taistella. Kunhan uskaltaa vaan päästää irti ja mennä.

Kesän uutuus on Free fall eli vapaapudotus. Siinä kiipeilijä kiipeää tikapuita pitkin 15 metrin korkeuteen tasanteelle, kiinnittää itsensä jarruttavaan köyteen ja hyppää alas.

– Vapaapudotuksessa haastavinta on astua reunan yli. Hyppy kysyy ennen kaikkea uskallusta.

Putoaminen mahdotonta

Flowparkiin lähteminen ei vaadi aikaisempaa kiipeilytaustaa. Ensikertalaiset kuten kaikki muutkin asiakkaat tutustutetaan huolella turvallisuusohjeisiin. Ohjaajat myös varmistavat harjoitusradalla, että jokainen varsinaisille kiipeilyradoille lähtevä tietää, miten siellä pitää toimia.

Kiipeilyn turvallisuudesta pitää huolen radan varrella kulkeva turvavaijeri, johon kiipeilijä kiinnittää itsensä valjaissa olevien turvasalpojen avulla. Putoaminen ei ole mahdollista missään vaiheessa.

– Turvasalvat on suunniteltu siten, että toista salpaa ei saa avattua ellei toinen ole ensin kiinnitetty vaijeriin. Näin ollen kiipeilijä on joka tilanteessa kiinni turvavaijerissa vähintään yhden turvasalvan avulla. Varusteiden toimivuus tarkastetaan aina ennen käyttöä ja sen jälkeen.

Väärälä suosittelee seikkailupuistoa jopa niille, jotka kärsivät korkeanpaikankammosta.

– Kaikilla on jonkin asteinen korkeanpaikankammo, mutta sanoisin, että korkealla olemiseen myös tottuu, kunhan vain uskaltaa haastaa itsensä ja luottaa varusteiden ja rataelementtien pitävyyteen. Ensin kannattaa tietysti aloittaa matalammalla olevilta radoilta ja nostaa tasoa vähitellen.

Täydellisen tenkkapoon iskiessä korkealla, apu on lähellä.

– Jos kiipeäminen alkaa pelottaa liikaa, voi huutaa ohjaajia apuun. He voivat neuvoa, miten radalla kannattaa edetä. Jos sekään ei auta, he voivat kiivetä ylös henkilön luo ja kiipeilijä voidaan laskea köyden avulla alas kesken radan. Sitä ei kannata lainkaan nolostella. Laskemme joka päivä ihmisiä sieltä alas, Väärälä rauhoittelee.

Flowparkin kiipeilyalueelle on vapaa pääsy. Vain kiipeilijät maksavat pääsymaksun. Niinpä puistoon voi tulla koko perheen voimin. Mukaan voi ottaa myös kavereita tsemppaamaan. Yhdessä päivästä saa irti muutakin kuin kiipeilyelämyksiä. Tärkeää antia on myös yhteenkuuluvuuden tunteen lisääntyminen.

Klikkaamalla kuvaa avautuvat ne suuremmaksi. Kuvat Suvi Roselli.

Jätä kommentti

SUUR-TAMPERE

MEDIAT

css.php