Ihmiskohtalot Tampereen yössä

Kati ei syö. Vaikka todellisuudessa vaa’an viisari hädin tuskin heilahtaa, tuijottaa peilistä löllyvä läski. Jalmari taas takertuu huumehouruiseen elämäänsä päivästä toiseen, vaikka haaveileekin paremmasta. Nervosa on kertomus kahden ihmisen kohtaamisesta ja siitä, kun mitään ei riitä.

– Nervosan sisältämät asiat ovat aika universaaleja. Vaikka kaikki eivät varmaankaan lue sitä syömishäiriö- tai päihderiippuvuusnäkökulmasta, ovat sydämen tuskat, ahdistus ja suru kaikille tuttuja. Ne vain purkautuvat eri tavalla ja ihmisillä on niihin eri selviytymiskeinot, Metti Löfberg sanoo. Kuva: Taru Oksanen.

Kesä on kirjojen aikaa. Suosittuja ovat erityisesti pokkarit, jotka pehmeäkantisina ja keveinä – jälkimmäistä usein aiheeltaankin – kulkevat helposti mukana rannalle, riippukeinuihin ja torikahviloihin. Niin ikään kevyt ja pehmeäkantinen on tamperelaisen Metti Löfbergin, 29, esikoisromaani Nervosa (Torni kustantamo 2017), mutta aiheeltaan se on kaikkea muuta kuin kevyttä kesälukemista.

Nervosa on kaunistelematon tarina kahdesta elämänhallintansa kadottaneesta ihmisestä, jotka törmäävät toisiinsa Tampereen yössä.

Nervosa kertoo nuorista tamperelaisista, monenlaisista tuskallisista tunteista ja elämänvaiheista. Sanoisin sitä rakkaudettomaksi rakkaustarinaksi, ja vielä enemmän kasvu- kuin rakkaustarinaksi, Metti Löfberg kuvailee keväällä julkaistua kirjaansa.

Teoksen päähenkilöistä toinen, Kati, on bulimikko. Juuri paremmin eivät asiat ole Jalmarillakaan, joka on narkomaani. Pelot, pakkomielteet ja salailu hallitsevat kummankin elämää, joskin erilaisina ilmentyminä.

Päähenkilöiden tunteet ja toimintatavat on kirjoitettu hyvin yksityiskohtaisesti. Voisi jopa sanoa, että omakohtaisesti.

– Monet kirjan sisältämät asiat ovat läheltä nähtyjä, Metti Löfberg myöntää.

– Oikeastaan kaikki kirjassa on totta, vaikka se onkin rakennettu monista eri palasista, eikä siinä ole kenenkään kokonaista, yhtä tarinaa. Monia läheisiäni – ja lähes kaikkia meitä ihmisiä – yhdistää jonkinlainen pelko kelpaamattomuudesta; siitä, että ei osaa tai ei riitä.

Tykkää musta!

Kirjan molemmat päähenkilöt kärsivät riippuvuudesta: Kati näläntunteesta, Jalmari päihteiden tarjoamasta todellisuuspaosta. Molempien riippuvuudet ovat sekä henkisiä että fyysisiä, ja vaikka ne ovatkin luonteiltaan erilaiset, on niissä myös paljon samaa.

– Kaikenlaisissa riippuvuuksissahan on takana joku asia, mitä täyttää, ja joku osa itsestä, mikä on rikki ja mitä yrittää korjata, Metti Löfberg sanoo.

Nervosaa varten taustatöitä tehdessään ja ihmisten kanssa aiheesta keskustellessaan hän huomasi, etteivät riippuvuudet ole loppujen lopuksi kovin vieraita kenellekään.

– Eivät, vaikka eivät kaikkien ongelmat siellä ääripäissä olisikaan. Monet silti ajattelevat jonkin asian suoritettuaan tai saavutettuaan, että ehkä en sittenkään ollut tarpeeksi hyvä. Olinkohan ruma, olinkohan hölmö? Nervosan ajatusmaailmat sopivat siis hyvin heillekin, joilla ei ole mitään selkeää diagnoosia.

Riittämättömyyden tunteet ovat yksi erityisesti nykymaailman negatiivisista tunnusmerkeistä ja valitettavan yleisiä.

– Elämme julkisuuden, näkyvyyden ja tykkäämisen aikaa. On saatava validointia sillä, että minusta on tykätty, ja samalla näkee verrokkina sen, että kaveristani onkin tykätty enemmän. Lisäksi ihmiset pelkäävät koko ajan tippuvansa pois joltain hyväksynnän narulta. Tiedän ihmisiä, jotka häpeävät esimerkiksi työttömyyttään, vaikkei se heidän omaa syytään olisikaan. Terveydellisiäkin haasteita häpeillään, vaikkei niitä olisi itse itselleen valittu. Ikään kuin se olisi jotain heikkoutta, vaikka ikävä kyllä se on vain elämää.

Synkästi iloinen

Vaikka Nervosa onkin Metti Löfbergin esikoisromaani, ei se suinkaan ole hänen ensimmäinen tekstinsä. Sitä ennen hän on kirjoittanut muun muassa näytelmiä ja runoja.

– Olen kirjoittanut lapsesta saakka. Äiti itse asiassa väittää, että olen oppinut kirjoittamaan ennen kuin lukemaan, Metti Löfberg muistelee.

Äskettäin häneltä julkaistiin myös runokokoelma Rypyt ja harmaat (Mediapinta Oy 2017), joka kertoo Alzheimerin taudista. Ei tätäkään aihetta voi kovin keveäksi sanoa?

– Niin, Metti Löfberg nauraa.

– Olen mielestäni iloinen ja hyväntahtoinen ihminen, mutta kirjoitan näemmä kauhean synkistä asioista.

Tällä hetkellä hän kirjoittaa näytelmää Napialan Työväennäyttämölle, ja arvelee kesänkin kuluvan koneen ääressä.

– Ainakin sadepäivinä aion kirjoittaa. Sen lisäksi aion viettää paljon aikaa vedessä. Käyn uimahallissa säännöllisesti ympäri vuoden ja talvisin avannossa, mutta kesällä on kivointa uida ulkona ja myös vesijuosta luonnonvedessä.

Osa tamperelaisista tunnustautuu enemmän Pyhäjärven ystäviksi, toiset puolestaan vannovat Näsijärven nimeen. Kumman järven aaltoihin sinä mieluiten pulahdat?

– Kumpikaan ei ole toistaan parempi, sillä olen kaikkien järvien ystävä. Mutta järvistä pidän enemmän kuin meristä, Metti Löfberg vertaa.

 

*** 

Isoisän villasukat

Salmiakki, kirjastot ja villasukat. Siinä kolme Metti Löfbergille rakasta asiaa. Salmiakki yksinkertaisesti maistuu hyvältä, kirjastot ovat lukuihmiselle tärkeitä ja villasukat lämmittävät jatkuvasta palelusta kärsivän Metin jalkoja.

– Villasukka on myös ainoa käsityö, jonka osaan tehdä valmiiksi. Kantapään oppimisessa meni kauan, mutta lopulta opin sen, kun entinen kämppikseni neuvoi minua puhelimitse.

Aivan virtuoottisen taidokkaat eivät hänen ensimmäiset villasukkansa kuitenkaan olleet. Näin jälkikäteen hän kuvailee niitä vähemmän mairittelevasti sanoilla ”kauheat perunasäkit”.

– Annoin ne vaarilleni, sillä ajattelin, että hän kuitenkin rakastaa kaikkea mitä teen. Muistaakseni samalla viikolla kun vaarini sai nuo sukat, sai hän myös ruusun jalkaansa. Jalka turposi niin, että se kauhea perunasäkkivillasukkani oli ainoa, joka siihen mahtui.

Ennakoivasti neulottu!

Hyväntahtoinen vaari käytti säkkisukkiaan vielä senkin jälkeen, kun jalan turvotus oli kaikonnut.

– Hän käytti niitä varmaan kymmenen vuotta, kunnes lopulta vein hänelle uudet ja pyysin lupaa saada heittää ne vanhat roskiin, Metti naurahtaa.

Taru Oksanen

 

 

 

 

Kommentti artikkeliin “Ihmiskohtalot Tampereen yössä”
  1. avatar Lukutoukka sanoo:

    Olen lukenut kirjan! On loistava!

Jätä kommentti

SUUR-TAMPERE

MEDIAT

css.php