”Nyt pitää vaan räjäyttää se pankki”

Tamperelainen aitajuoksija Lotta Harala virittelee mukavia haasteita ylitettäväksi  tamperelaisen teknologia- ja palvelutalo Provadin työntekijöille. Heidän yhteistyösopimuksensa kestää olympiavuoteen 2020 saakka.

KAUNIINA KISOISSA.– Kisapäivät ovat meille juhlapäiviä, jossa me esiinnymme. Ihmiset katsovat meitä ja totta kai haluamme näyttää silloin hyvältä. Treeneissä tukka heitetään ponnarille, eikä meikkiä ole, mutta kisoihin valmistaudumme yhdessä. Maaliskuussa olleisiin EM-hallikisoihin halusin laitattaa siniset kynnet Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kuva: Salli Saastamoinen / Suur-Tampere.

Provadin tarkoitus on hyödyntää vuodenvaihteessa liikuntaneuvojaksi valmistuneen Lotta Haralan osaamista paitsi markkinoinnissaan niin erityisesti henkilöstönsä hyvinvoinnissa.

Yhteistyö käynnistyi sattumuksesta, kun vuoden positiivisimmaksi nuoreksi tamperelaiseksikin valittu Lotta Harala osui yrityksen työhyvinvointipäivän vetäjäksi. Hän hurmasi heidät osaamisellaan ja luontevuudellaan.

– Juttelimme Provadista firmana ja minusta urheilijana. Löysimme paljon samankaltaisuutta uristamme ja arvomaailmoistamme, Lotta Harala kertoo.

Sekä hän, että Provadin pääomistaja Tomi Korpaeus innostuivat yhteistyöstä.

–  Hän ajattelee, kun omat työntekijät voivat hyvin, heijastuu se asiakkaisiin ja edelleen heidän asiakkaisiinsa.  Jos pystyn omalta osaltani olemaan avuksi, teen sen supermielelläni, sillä ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi on lähellä sydäntäni. Totta kai myös hyvät yhteistyökumppanit ovat minulle urheilijana tärkeitä.

Yhteinen arvomaailma

Lotta Harala kertoo oppineensa, että tavallinen tyttö Tampereelta voi ponnistaa korkealle maailmassa.

– Käsitin, että Provadilla on samanlainen idea. Kummallakaan meistä ei ole ollut sileä ja tasainen tie huipulle. Olemme käyneet lähellä pohjaa ja nousseet sieltä pitkäjänteisellä työllä ja uskolla itseen. Tyhmästi sanottu, mutta olen jopa kiitollinen vaikeista ajoista urallani, kiitollinen, koske ne ovat opettaneet paljon, eritoten ihmisenä.

Lotta Harala on aina tiennyt olevansa lahjakas urheilija. Hän on halunnut olla superhyvä myös koulussa.

– Olen aina ollut pedantti, kunnianhimoinen ja kova tekemään töitä. Nautin kovaa treenaamisesta. Jossain kohtaa nautin siitä liikaa. Unohdin levätä. En nukkunut tarpeeksi. Söin liian vähän. Ajoin itseni pahaan ylirasitustilaan, mutta ulospäin halusin kaiken näyttävän hyvältä.

Tästä alkoi loukkaantumiskierre ja monen vuoden työ takaisin edes sille tasolle, missä hän oli.

– Kroppa ei kestänyt enää juuri mitään. Menin myös henkisesti huonoon kuntoon, kun en saanut tehdä sitä mitä rakastan ja mistä nautin eniten.

Lotta Haralalla oli aikoja, ettei hän saanut liikkua tai treenata, ja hetkiä, ettei hän jaksanut tehdä mitään.
– Kyseenalaistin usein, mitä järkeä tässä on. Joka kerta päädyin siihen, että urheilijan elämä on ainoa asia, missä olen onnellisimmillani. Aloin käydä psykoterapiassa. Se auttoi käsittelemään asiaa. Myös takaraivossa ollut luotto, vielä tästä noustaan, pelasti. Olin perustanut koko identiteettini urheilumenestyksen varaan: olen yhtä hyvä kuin olen urheilijana. Kun se puuttui, en kokenut olevani yhtään mitään.

Unelmana arvokisamitali

Viime kesänä Lotta Harala sai luvan juosta. Erilaiset loukkaantumiset ja ongelmat kropassa estivät sen pari edellistä kesää.

– Minulle ehti tulla kova kilpailupelko. Päätin, en voi muuta kuin mennä viivalle, olin missä kunnossa tahansa. Osallistuin Lahden Eliittikisoihin heinäkuussa ja juoksin ajan, josta olisin ennen ollut nolona. Nyt ajattelin, hitsi, minuun ei sattunut. Olin tyytyväinen. Loppujen lopuksi päädyin viime kesänä parantamaan vähän ennätystänikin ja pääsin takaisin maajoukkueeseen. Tämä loi mielettömän kipinän, uskon ja motivaation.

Takaisin radoille palannut urheilija on silmin nähden levollinen.

– Olin ennen levoton ja paniikissa, olenko mokannut mahdollisuuteni. Nyt on rauha ja luotto, kun olen saanut ruletin pyörimään oikein. Minulla on edelleen samat lahjat, jotka olivat nuorena ja olen kuitenkin vuosien varrella päässyt treenaamaan pankkiin. Nyt pitää vaan räjäyttää se pankki.

Myös poikaystävä, KalPan jääkiekkoilija Matias Myttynen, on opettanut häntä olemaan stressaamatta liikaa.

– Matias on auttanut kasvussani. Urheilijan elämäntavat on helpompaa jakaa toisen urheilijan kuin jonkun muun kanssa. Toinen urheilija ymmärtää, että on esimerkiksi supersiistiä mennä sunnuntaiaamuna juoksemaan vesisateeseen tai sen, ettei käy ulkona juhlimassa, ja se olisi jotenkin uhraus.

Lotta Haralan uran päätavoite on Tokion olympialaiset vuonna 2020.

– Unelmani on voittaa arvokisamitali ja päästä jokaisessa arvokisassa aina vähän pidemmälle kuin edellisessä.

Provadin kanssa heillä on muutama yhteinen tapahtuma vuodessa ja halutessaan työntekijät saavat  häneltä ohjausta yksilöllisiin tarpeisiinsa.

– Pääsääntö on, että tekeminen on hauskaa, fiilis hyvä ja siitä saisi kipinää liikkumiseensa. Tarkoitus ei ole rääkätä porukkaa veren maku suussa.

Hän korostaa kokonaisvaltaista hyvinvointia.

– Toivon, että ihmiset nukkuisivat tarpeeksi, söisivät terveellisesti ja voisivat henkisesti hyvin. Kaikki ei ole sitä, että duunipäivän jälkeen on jaksettava treenata. Treenaaminen on yksi pieni osa hyvinvointia. Kannustan työyhteisöissäkin kysymään työkaverilta, mitä kuuluu, eikä puhumaan ainoastaan suorittamisesta. Minäkin tykkään, kun joku kysyy välillä mitä kuuluu, eikä ainoastaan mites treenit ovat menneet? Haluan olla välillä ihan vaan Lotta.

 

 

Jätä kommentti

SUUR-TAMPERE

MEDIAT

css.php