Himmelintekijä Pohjanmaalta

Eija Koski muistaa vieläkin elävästi lapsuutensa himmelin, jonka hiljaista liikettä hän lumoutuneena seurasi.

Eija Koski ei osaa sanoa montako himmeliä hän on tähän päivään mennessä tehnyt. – On täysin mahdotonta sanoa määrästä mitään. Mutta viimeiset kaksi vuotta olen tehnyt niitä tiukempaan tahtin, hän toteaa. Ensimmäisen himmelinsä hän teki noin 20 vuotta sitten. Kuva: Taru Oksanen / Suur-Tampere.

Eija Koski ei osaa sanoa montako himmeliä hän on tähän päivään mennessä tehnyt. – On täysin mahdotonta sanoa määrästä mitään, mutta viimeiset kaksi vuotta olen tehnyt niitä tiukempaan tahtin, hän toteaa. Ensimmäisen himmelinsä hän teki noin 20 vuotta sitten. Kuva: Taru Oksanen / Suur-Tampere.

Pohjanmaalainen himmelisti, Eija Koski, viehättyi himmeleistä jo 10-vuotiaana.

– Tämä tapahtui tätini luona syvällä Savossa. Muistan vieläkin tasan tarkkaan, millainen himmeli hänellä oli ja miten se liikkui hiljaa ilmavirrassa. Tupa oli täynnä porukkaa ja puheensorina oli kova, mutta minä vain tuijotin sitä himmeliä, Eija Koski muistaa.

Toden teolla himmelit nousivat hänen elämäänsä aikuisiällä, jolloin hän tutustui nykyiseen mieheensä, pohjanmaalaiseen maanviljelijään viljapeltoineen – ja loputtomine himmelimateriaaleineen.

– Ajattelin, että tämä on tarkoitettu. Ihastuin jo pelkkiin olkiin ja pidin niitä maljakossa. Myöhemmin näin, että Vaasassa pidetään himmelikurssi. Menin sinne ja hurahdin välittömästi. Lapsuuden himmeli nousi jälleen muistoihini ja tiesin, että tämä on juttuni.

– Opettajalla oli pieniä materiaalipaketteja, joissa oli oljenkappaleita valmiiksi pätkittyinä. Kun kurssi oli päättynyt, kysyin häneltä, että montako pakettia sinulle jäi, ostan ne kaikki. Paketteja oli seitsemän ja tein niistä talven mittaan himmelit. Seuraavana kesänä sainkin jo oman materiaalin mieheni luomuruispellosta.

Eija Kosken vahvasta rakkaudesta himmeleihin kertoo sekin, että hän on kirjoittanut aiheesta kirjan (Himmeli, Maahenki 2013). Sitä tehdessään hän kokeili ensimmäisen kerran tehdä himmelin muusta materiaalista kuin oljista.

– Lähetin kustantajalle luonnoksen kirjasta, jossa oli kuusitoista tekemääni himmeliä. Kustantaja vastasi, että painamme kirjasi, mutta tarvitsemme siihen lisää himmeleitä. Siinä vaiheessa mietin, että otan mukaan erikoisempiakin himmeleitä.

Niinpä hän alkoi tehdä niitä mehupilleistä.

– Alkuun mietin, että on pyhäinhäväistys tehdä niitä muusta kuin oljista. Mutta sitten tein punaisen retrovirityksen, josta tulikin näin pohojalaasesti sanottuna helluunen. Nyt olen tyytyväinen, että muovipilleistäkin tehdyt himmelit tulivat kirjaan, sillä niillä on oma kannattajakuntansa. Niillä voi leikitellä, niitä voi tehdä lasten kanssa ja ne sopivat moderniinkin kotiin.

Akateeminen ura jäi

Himmeli 12Koulutukseltaan Eija Koski on ekonomi.

– Käsityöläisen koulutusta minulla ei ole, mutta käsityö on aina kuulunut elämääni. Lapsena teimme esimerkiksi äidin kanssa vaatteet ja jouluaskartelut. Aikuisiässä työ ja maailma veivät mennessään, ja käsityöt jäivät taka-alalle.

Vielä parisen vuotta sitten Eija Koskella oli vakituinen virka yliopistossa ja hän teki väitöskirjaa, kunnes pysähtyi miettimään, mitä elämältään oikein haluaa.

– Viihdyin työssäni ja ajattelin, että näin on hyvä, mutta mitä jos olisi jotain muutakin?

Hän otti vuoden virkavapaata miettiäkseen asioita.

– Sen jälkeen huomasin, että ovi takanani oli sulkeutunut ja uusi ovi raollaan. Muistan vieläkin, kun menin kertomaan asiasta väitöskirjani ohjaajalle. Sanoin, että olen aina ihaillut häntä ja hänen intohimoaan työhönsä, mutta luulen, että itseltäni se viimeinen intohimo akateemiseen puoleen puuttuu. Nyt intohimo on löytynyt, mutta se on valitettavasti toisaalla ja minun on lähdettävä kulkemaan omaa tietäni.

Tällä hetkellä Eija Koski tekee himmeleitä ympäri vuoden ja myös opettaa niiden tekemistä. Himmeleiden lisäksi hänen intohimoinaan ovat sienet, villiyrtit ja argentiinalainen tango. Parhaillaan hän remontoi miehensä kanssa maatilan vanhaa navettaa, jonne avautuvat kesällä 2014 tilat kaupalle sekä himmeli-, sieni- ja villiyrttikurssien pitämistä varten. Navetan yläkertaan tulee myös tangosali. Eija Kosken mukaan nämä kaikki mahtuvat oikein hyvin saman navetankaton alle.

– Kyllä. Ja jää sinne vielä tilaa traktorillekin, hän naurahtaa.

 

Himmeli 1

 

Jätä kommentti

SUUR-TAMPERE

Suur-Tampere kuuluu Pirkanmaan Lehtitalo -konserniin. Konserni julkaisee kahta kaupunkilehteä ja neljää paikallislehteä. Konserniin kuuluu myös kaupunkitelevisio
Wave 100. Lisäksi yhtiö on osakkaana Pirkanmaalla ja Satakunnassa kuuluvassa Sun Radiossa.
css.php